Wäinö Aaltonen ja Turku

Wäinö Aaltonen (1894–1966) on yksi Suomen tunnetuimmista kuvanveistäjistä. Hänen tarinansa alkaa Turun seudulta, ja Turku oli tärkeä paikka myös hänen uransa alkuvaiheissa.

Wäinö Aaltonen oli suomalaisen kulttuurielämän aktiivinen vaikuttaja. Nuorena hän oli kokeileva ja uudistusmielinen modernisti, vanhempana jalustalle nostettu kansalliskuvanveistäjä. Myöhemmin hänen nimensä liitettiin pysyvästi Turkuun, kun hänen taiteestaan ja arkistoistaan muodostettiin Wäinö Aaltosen museo, nykyinen WAM Turun kaupungin taidemuseo.

Lapsuus ja nuoruus Turun seudulla

Aaltonen syntyi Karinaisissa 8. maaliskuuta 1894. Perhe muutti vuonna 1902 Hirvensaloon, jossa hän vietti lapsuutensa. Hän kävi kansakoulun Turussa ja valmistui vuonna 1907.

Nuori Aaltonen opiskeli Turun taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1910–1915. Opettajina toimivat muun muassa Victor Westerholm ja Santeri Salokivi. Opintojen ohessa hän osallistui Hirvensalon nuorisoseuran toimintaan ja maalasi ohjelmien kansilehtiä sekä harrasti urheilua Turun työväentalolla, Turun Riennon ja Turun Weikkojen riveissä. Treenatut ystävät olivat hyviä malleja Aaltosen vartalotutkielmiin ja myöhemmin myös sankaripatsaiden luonnoksiin.

Tie kuvanveistoa kohti

Piirustuskoulussa ei opetettu kuvanveistoa, mutta kuvanveistäjä Felix Nylundin vuoden kestänyt vierailu koulussa saattoi herättää Aaltosessa kiinnostuksen. Hän työskenteli Aarre Aaltosen apulaisena ja oppi kivenkäsittelyn käytännössä Hirvensalossa kivenhakkaajien kesäapulaisena. Näistä kokemuksista syntyi polku, joka vei Aaltosen kohti maamme arvostetuimpien kuvanveistäjien kärkeä.

Osa suomalaisen identiteetin rakentamista

1920-luvulla vasta itsenäistynyt Suomi etsi identiteettiään. Aaltonen nousi esiin juuri oikeaan aikaan nuorena taiteilijana, joka kuvasi suomalaisuutta voimakkaasti. Aaltosella oli jo nuorena läheiset suhteet suomalaisen kulttuurin keskeisiin vaikuttajiin. Hänellä oli vahvoja tukijoita, joiden avulla hän saavutti merkittävän aseman suomalaisen taiteen ja kulttuurin kentällä.

Wäinö Aaltonen osallistui yhdessä Tyko Sallisen kanssa Suomen edustajana Venetsian taidebiennaaliin vuonna 1954. Aaltosen mukanaolo merkitsi tärkeää askelta suomalaiselle kuvanveistolle maailman tunnetuimmassa taidetapahtumassa. Hän oli lisäksi ensimmäisiä taiteilijoita, jotka edustivat itsenäistä Suomea aikana, jolloin suomalainen taide haki kansainvälistä asemaansa.

Wäinö Aaltonen nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi vuonna 1948 ja hän sai kunniatohtorin arvon Lundin yliopistolta (1941) ja Helsingin yliopistolta (1950).

Museo Turkuun

Vaikka Aaltosen taiteilijanura alkoi Turussa, hänen nimeään kantavan museon sijoittuminen Turkuun ei ollut itsestäänselvyys. Aaltonen hankki 1950-luvun puolivälissä Helsingin Kulosaaresta tontin uutta ateljee- ja asuntorakennusta varten. Haaveena oli myös oma museo kauniilla, luonnonvaraisen puiston ympäröimällä paikalla. Uusi asuinrakennus saatiin valmiiksi jouluksi 1960, mutta tontille kaavailtua ateljeeta tai museota ei sinne koskaan toteutettu.

Turku julkisti museohankkeen Aaltosen syntymäpäivänä 8.3.1964, ja museorakennuksen suunnittelivat taitelijan poika Matti ja tämän vaimo, arkkitehti Irma Aaltonen.

Aaltonen lahjoitti laajan kirjastonsa, henkilökohtaista esineistöä, arkistomateriaalia ja suuren kokoelman taidettaan museon peruskokoelmaksi. Hän osallistui museon suunnitteluun heikosta terveydentilastaan huolimatta, mutta ei ehtinyt nähdä sen valmistumista. WAM avattiin yleisölle Turun päivänä syyskuussa vuonna 1967.

Elämäntyön päättyminen

Wäinö Aaltonen kuoli 30. toukokuuta 1966 Helsingissä. Hänet haudattiin sukuhautaan Maarian kirkkomaalle. Haudalla on hänen oma teoksensa Genius Montanus.