Anu Halmesmaa: Kuolemattomuuden kaava
Taiteilija Anu Halmesmaan Kuolemattomuuden kaava -näyttelyn teoksissa ruumiillisuus ja kasvillisuus sulautuvat yhteen, kuvastaen ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä ja muodonmuutosta.
Halmesmaa etsii teoksillaan väylää ihmisen ja luonnon välille, toiveenaan myös ymmärtää omaa olemassaoloaan ja katoavaisuuttaan. Luonnon kiertokulun teeman kautta teokset antavat katsojalle mahdollisuuden tutkia omaa suhdettaan elämään ja kuolemaan. Kuolemattomuuden kaava ei tarjoa yksiselitteisiä vastauksia, vaan avaa tilaa pohdinnalle ja oivalluksille, mutta myös mahdollisuuden vain nauttia teosten elämää hehkuvista väreistä ja runsaista muodoista.
Halmesmaan teosten päämateriaali on mdf-levy, josta hän sahaa erilaisia muotoja kuviosahalla. Nämä muodot hän maalaa alkydimaaleilla ja hioo kiiltäviksi korostaakseen peilimäistä vaikutelmaa. Keramiikkateoksissaan hän käyttää omaa tekniikkaansa, jossa savea ei polteta, vaan käsitellään erilaisilla kiiltävillä maaleilla sekä kromilla ja hartsilla.
WAM Kilta Gallerian näyttelysarjan johtoajatuksena on kutsua taiteilijalle työpariksi kuvataidekentän ulkopuolinen kirjoittaja tai kirjailija, joka kirjoittaa näyttelyn teeman ja teosten pohjalta tekstin osaksi näyttelyä. Anu Halmesmaan näyttelyn näyttelytekstin kirjoittaa kirjailija, opettaja ja kirjallisuustoimittaja Silvia Hosseini.
Näyttelyn kuratoi Turun kaupungin taidemuseon näyttelyamanuenssi Jonni Saloluoma. Näyttelyä tukee Museovirasto.
WAM Kilta Galleria
WAMin museorakennuksen peruskorjauksen ja laajennuksen ajan museon näyttelyt ovat esillä Taiteen talon Kilta Galleriassa.
Vieraile
Taiteilija Anu Halmesmaa
Anu Halmesmaa (s. 1981) on turkulainen kuvataiteilija. Hän työskentelee veistoksen, grafiikan, maalauksen ja installaation parissa. Halmesmaa on valmistunut Turun Piirustuskoulusta vuonna 2006 ja Helsingin Kuvataideakatemialta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2010.
Sopimus
Tekstin on kirjoittanut Silvia Hosseini.
Jos pelkäät kuolemaa, pelkäät turhaan, sillä kuolemaa ei ole. On vain maailmankaikkeuden verran ainetta, joka kiertää, hajoaa, tiivistyy jälleen ja ottaa uuden muodon. Juuri nyt sillä on sinun muotosi, juuri nyt sinulla on kunnia edustaa elämää. Kun aika tulee, lahottajat ja niveljalkaiset rientävät avuksi, jotta ruumiisi saa syleillä maan kerroksia. Ja kun tulee aika, aine jäsentyy toiseksi ja saat uuden muodon. Katso, nurmikohokki! joku sanoo, ja siinä sinä olet, herkkänä ja pulleana. Siinä sinä olet: sisiliskona, säynävänä, merivuokkona, tiklinä ja tappurana. Olet yhtä huiskiloa ja pähkylää, suomua ja kulmahammasta. Haavan lehdet välkehtivät auringossa kuin paljetit. Tämä on sopimus, jota olemme syntyneet noudattamaan: kuolemaa ei ole. On vain maailmankaikkeuden verran mieltä, joka kiertää alati. Se loistaa parhaillaan sinussa, himmenee, löytää uuden suunnan ja kirkastuu jälleen. Neuvokkuutesi on nyt orvokin neuvokkuutta, se osaa reitin asfaltin raosta kohti valoa. Määrätietoisuutesi on siilin määrätietoisuutta. Se vipeltää pitkin kallion kylkeä, liukuu hitaasti alas, tuhahtaa ja kiipeää uudestaan. Kaikki taitosi ovat ilmassa – luhtakerttusen lauluna, liitojen ja syöksyjen näkymättömänä piirroksena. Juuri nyt pääskyillä on kunnia edustaa elämää. Niillä on intoa ja taivaallistuntemusta: tähtien asento ja maan magneettikenttä suuntiminaan ne syöksyvät korkealle, asettuvat pilvien päälle lepoon ja palaavat vasta aamun tullen.
