Fanny Varjo: Maistajat, ritarit ja puutarhurit
Myrkyistä ja materiaalien merkityksistä
Myrkkyjen terveyttä tuhoavat ja toisaalta myös sitä edistävät käyttömahdollisuudet ovat kiehtoneet ja pelottaneet ihmisiä kautta aikojen inspiroiden lukuisia tarinoita ja myyttejä. Kuvataiteilija Fanny Varjon näyttely Maistajat, ritarit ja puutarhurit pohjautuu myrkkyjen ja myrkkykasvien ympärille muodostuneisiin uskomuksiin sydänkeskiajalta uuteen aikaan.
Fanny Varjo yhdistelee veistoksissaan ja installaatioissaan keramiikkaa, puuta, hiuksia, lasia, terästä sekä valumetalleja. Varjoa kiehtoo materiaaleissa itsessään olevat merkitykset, jotka tuovat teoksiin syvyyttä ja jännitteitä. Materiaalien yhdistelmät luovat outouden ja vieraantumisen tunnetta, samalla herätellen pohtimaan ja katsomaan itseämme ja luontoa ympärillämme.
Näyttelyn on kuratoinut WAM Turun kaupungin taidemuseon näyttelyamanuenssi Jonni Saloluoma. Näyttelyä tukee Museovirasto.
WAM Kilta Galleria
WAMin näyttely- ja yleisötyötoiminta löytyy väliaikaisesti Taiteen talon Kilta Galleriasta.
Vieraile
Fanny Varjo
Fanny Varjo (s. 1995) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiasta vuonna 2022. Tällä hetkellä Varjo viimeistelee maisterin tutkintoa Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, josta hän valmistuu loppuvuonna 2025. Fanny Varjo on Suomen Kuvanveistäjäliiton ja Turun Taiteilijaseuran jäsen. WAM Kilta Gallerian näyttelysarjan johtoajatuksena on kutsua taiteilijalle työpariksi kuvataidekentän ulkopuolinen kirjoittaja tai kirjailija, joka kirjoittaa näyttelyn teeman ja teosten pohjalta tekstin osaksi näyttelyä. Fanny Varjon näyttelyn tekstin on kirjoittanut Vivi Varjo (s. 1992), joka toimii väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian laitoksella ja on kiinnostunut tieteen popularisoinnista.
Näyttelyyn liittyvä teksti
Tekstin on kirjoittanut Vivi Varjo.
Maistajat, ritarit ja puutarhurit tarkastelee historiallisia aikakausia keskiajasta uuteen aikaan kolmen hahmon kautta: esimaistajan, ritarin ja puutarhurin. Myrkkykasvien todelliset käyttötarkoitukset, samoin kuin niihin liittyvät tarinat ja myytit ovat aikakausia ja hahmoja yhdistävä punainen lanka. Myrkkyjen terveyttä edistävät ja tuhoavat käyttömahdollisuudet on tunnettu kautta aikojen ja vaaroilta on pyritty suojautumaan erilaisten amulettien avulla. Besoaarikivi-teos viittaa amulettiin, jolla uskottiin olevan myrkkyjä poistavia ominaisuuksia. Besoaarikivi oli arvokas amuletti, joka ei oikeastaan ollut kivi vaan eläimen mahalaukussa kivettynyt kasa karvaa ja muuta sulamatonta ainesta. Goblet viittaa juomasarveen, jonka väitettiin olevan peräisin yksisarvisen sarvesta ja niin ikään omaavan myrkkyjä poistavia ominaisuuksia. Esimaistajan tehtävänä oli esimaistaa hallitsijoiden ruoka-annokset siltä varalta, että niissä olisi myrkkyä. Hyötypuutarha rohtoineen ja myrkkykasveineen tarjosi parannuskeinoja moniin vaivoihin mutta myös välineitä historian pimeällä puolella niin salamurhiin kuin teloituksiinkin. Teokset leikittelevät historiallisilla aikakausilla ja ammentavat myyteistä ja tarinoista. Näyttely kyseenalaistaa tuttuja historian kerronnan tapoja ja muistuttaa sattuman merkityksestä historiassa; menneisyys ei ole vääjäämätön sarja tapahtumaketjuja, vaan osansa saavat sattuma, kerrokset ja eriaikaisuus. Historia ei ole yhtä kuin menneisyys ja tarina on aina osa historian kerrontaa. – Vivi Varjo
Kuva: Raakkel Närhi / WAM Turun kaupungin taidemuseo.