Löydetystä rakennetut: tulkinnan vapaus nykytaiteessa
17.04.2026
WAM Kilta Galleriassa esillä oleva Matti Heleniuksen näyttely on ilahduttanut yleisöä esinekoosteillaan, joiden aiheet kumpuavat ajankohtaisista aiheista ja arkipäivän oivalluksista. WAMin museolehtori Laura Tahvanainen peilaa blogitekstissään yleisön kommentteja Heleniuksen teoksiin ja pohtii samalla taiteilijan ja katsojan suhdetta.
Sattuma, valinta ja tulkinta
Taiteilija tekee teoksen, johon hän valitsee ratkaisut lukuisista eri vaihtoehdoista. Valintoja ohjaa ja suuntaa usein koko mennyt taiteilijanura, taiteelliset intressit, kuten myös saatavissa olevat materiaalit. Matti Helenius lähestyy teoksiaan materiaalilähtöisesti, jolloin työskentelyä ohjaavat käsillä olevat löydöt, joita hän on haalinut niin roskalavoilta ja -katoksista kuin kirpputoreiltakin. Löydetyt esineet toimivat veistosten rakennusaineksina. Esineistä rakentuu esinekoosteita eli assemblaaseja: kaksiulotteisen kollaasin kolmiulotteisia vastineita.
Heleniuksen käyttäessä sattuman tuomia ja taiteilijan kiinnostuksen mukaan valikoituneita materiaaleja, jää katsojan tulkinnalle ja kuvittelulle herkullisen paljon tilaa. Ukrainaan viittavan Slava Ukraini -teoksen kaksipäinen leijona voisi olla viittaus Venäjän symbolina tunnettuun kaksipäiseen kotkaan. Tai kenties ärjyvä leijona edustaa maailmanpolitiikan vallankäyttäjiä, Trumpia ja Putinia. Vai viittaako leijona Suomeen, suomileijonaan, ja siihen, miten Suomi asemoituu ja suhtautuu Venäjän ja Ukrainan väliseen sotaan?
Kuva: Laura Tahvanainen
Taide elää vuorovaikutuksessa
Taiteilijan vapaus ja katsojan vapaus muodostavat dynaamisen suhteen, jossa luovan prosessin tulos kohtaa katsojan tulkinnan. Taiteilijalla on vapaus kuvata asioita omalla tavallaan ja toteuttaa itseään, kun taas katsojalla on vapaus tulkita näkemäänsä oman kokemusmaailmansa kautta. Tämä vuorovaikutus tekee taiteesta elävää.
Sama esine osana assemblaasia voi herättää lukuisia erilaisia ajatuksia riippuen kontekstista: teoksesta, koko näyttelystä, taiteilijan aiemmasta tuotannosta sekä esineen suhteesta aikaan, paikkaan ja katsojaan. Helenius on pohtinut teosnimiä siten, etteivät ne liiaksi rajoittaisi katsojan tulkintaa, vaan jättäisivät tilaa mielikuvitukselle. Yhtä oikeaa vastausta ei ole.
Sukellus ensivaikutelmien taakse
Erityisen antoisaa monitulkintaisten teosten käsittely on silloin, kun niitä pohditaan yhdessä ääneen. Tällöin ajatukset ruokkivat toisiaan ja aiemmat kommentit synnyttävät uusia oivalluksia. Tieto rakentuu kokonaisuudeksi, jossa omat havainnot ja toisten näkökulmat kietoutuvat toisiinsa. Tämä tukee yhteistä ajattelua ja syventää taidekokemusta. Toisaalta se myös tuo näkyväksi omat ja muiden mahdolliset asenteet tai ’linssit’, joiden läpi teosta tarkastelemme.
Matti Heleniuksen Sukellus-teoksessa miesnukke näyttää sukeltavan kirjan sisään – vai onko hän sittenkin kaatunut? Kirjaa pitää kasassa köysi, joka on solmittu tiukasti teoksen ympärille. Onko mies jumissa kirjan sisällä, vai kertooko teos mukaansa tempaavasta tarinasta, joka vie lukijansa mennessään? Mikä kirja on kyseessä, ja miten se ohjaa tulkintaa? Voisiko se olla Raamattu?
Näyttelyn kontekstissa teos voisi viitata myös uskonsotiin, joiden uhri narulla kirjan kansien väliin sidottu mies on. Toisaalta kirja voi viitata sotahistoriaan: onko mies sodan sivuuttama uhri, vaille oikeutta jäänyt, tai kirjan sivuille jumiin jäänyt väärintulkittu hahmo?
Mitä sinä arvelet?
Kuva: Raakkel Närhi.
Ylin kuva Matti Heleniuksen näyttelystä Alte Kameraden, WAM Kilta Galleria 13.2–31.5.2026. Kuva: Raakkel Närhi.