Ensivaikutelma São Paulon biennaalista
03.10.2025
Osallistun Frame Contemporary Art Finlandin ja Suomen Kulttuurirahaston järjestämälle opintomatkalle Brasiliaan. Matkan tavoitteena on tutustua Brasilian nykytaidekenttään, rakentaa verkostoja sekä kartoittaa mahdollisia yhteistyökumppaneita. Tärkein kohteemme on São Paulon biennaali – Etelä-Amerikan merkittävin taidetapahtuma, joka järjestetään joka toinen vuosi.
Biennaalipaviljonki on valtava. Juhla-asuiset vieraat ottavat valokuvia teosten äärellä. Illan pimetessä pihalle syttyy juhlavalaistus ja tarjoilijat hyörivät cocktail-tarjottimineen. Ensimmäisenä iltana biennaaliin tutustuvat kutsuvieraat, seuraavana päivänä taidealan ammattilaiset ja kolmantena päivänä ovet avautuvat yleisölle.
Biennaaliin on vapaa pääsy, mikä on merkittävää maassa, jossa luokkaerot ovat suuria. Kuraattori Thiago de Paula kertoo, että teosvalinnoissa on painotettu helposti lähestyttävää taidetta, joka houkuttelee myös satunnaisia vierailijoita ja perheitä. Taiteilijoita on mukana 120, ja valtaosa teoksista on komissioteoksia, eli ne on tilattu ja suunniteltu biennaalia varten. Näyttelyssä on paljon suuria veistoksia ja installaatioita, joista osa levittäytyy useampaan kerrokseen.
Tapaamme seuraavien päivien aikana useita biennaalitaiteilijoita. Antonio Társis on kotoisin miljoonakaupunki Salvadorista, Saramandan favelasta, eli slummialueelta. Storm in a Teacup -teos koostuu verhomaisesti roikkuvista hiilenpaloista sekä punaiseksi maalatuista tulitikkuaskeista ja muusta kierrätysmateriaalista. Materiaalit muistuttavat tulen tuhoavasta ja uudistavasta voimasta. Teoksen äänimaailma kunnioittaa faveloiden omaehtoista musiikkikulttuuria, jossa rumpuja rakennetaan kierrätysmateriaaleista ja tulitikkuaskia voi käyttää rytmisoittimena.
Kuvissa yllä Antonio Társis esittelee opintomatkalaisille teostaan Storm in a Teacup. Vasemmalta oikealle Joonas Pulkkinen, Anna Mustonen, Arvid van der Rijt ja Johanna Ruohonen.
Juliana dos Santos esittelee herkkiä maalauksiaan, joiden pinnalla on kuivattuja Clitoria ternatea –kukkia. Niiden sininen väri viittaa afrikkalaiseen indigo-värjäystekniikkaan mutta myös bluesmusiikkiin, jonka juuret ovat afrikkalaisten orjien lauluissa. Maalaukset ovat taiteilijalle tapa käsitellä afrobrasilialaisten historiaan liittyvää surua. Vaikka afrikkalaisten orjien jälkeläiset muodostavat puolet Brasilian väestöstä, heidän yhteiskunnallinen asemansa on yhä heikompi kuin valkoihoisten.
Kuvassa Juliana dos Santos ja maalaus How to End a Thesis: The Time of Color. Teos on taiteilijan väitöskirjaprojektin viimeinen osa.
Vierailemme biennaalin lisäksi sekä köyhien kaupunginosien kulttuurikeskuksissa että ylellisissä yksityiskodeissa, jotka on muutettu gallerioiksi. Kontrastit ovat suuria, mutta jokainen vierailukohde tarjoaa omanlaisensa ikkunan brasilialaiseen kulttuurielämään. Matka antaa käsityksen Brasilian siirtomaahistoriasta, yhteiskunnan luokkaeroista sekä afrobrasilialaisten ja alkuperäiskansojen asemasta taidekentällä.
Haluan kiittää Suomen Kulttuurirahastoa ja Framea laadukkaasta matkaohjelmasta. Erityisen arvokasta oli, että oppaana toimi paikallinen kuraattori Camilla Rocha Campos, joka tuntee São Paulon ja Rio de Janeiron taidemaailman syvällisesti. Matka toi runsaasti uusia taiteilijakontakteja ja ajatuksia, joista on varmasti hyötyä WAMin kansainvälisen näyttelyohjelman suunnittelussa.
Kuvat, ellei toisin mainita: Anna Perälä.