Siirry sisältöön Skip to sitemap

Simo Helenius in memoriam

2025-johanna-seppa_wam_lindasvarfvar-4654-kopio

Johanna Seppä

yleisötyön amanuenssi

johanna.seppa@turku.fi

09.06.2026

”Pyörivä kivi ei sammaloidu. Alitajuntani työstää koko ajan uusia teoksia – kun vaan ehtisin ne kaikki tekemään.”1

Toukokuussa 2026 nukkui pois turkulainen kuvanveistäjä Simo Helenius, jonka taiteilijanura ulottui seitsemälle vuosikymmenelle. Koskella vuonna 1942 syntynyt Helenius valmistui kuvanveistäjäksi Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulusta 1969, löi itsensä läpi värikkäillä pop-teoksillaan 1970-luvun alussa ja siirtyi vähitellen puukuvanveistoon, jonka koki itselleen läheisimmäksi. Heleniuksen käsissä saivat uuden elämän niin purkutalojen hirret kuin kaadetut puistopuutkin.

Teksti jatkuu kuvien jälkeen.

Simo Helenius ja puuveistos Tuulessa (1989) kuvattuna Koko kuva – Arte 50 vuotta -näyttelyn avajaisissa WAMissa tammikuussa 2010. Kuva: Johanna Seppä / WAM.
Simo Helenius esittelee tekeillä olevaa teostaan Askelten evoluutiosta pyörien teknologiaan, joka valmistui hänen retrospektiiviseen näyttelyynsä WAMissa 2018. Kuva: Johanna Seppä / WAM.
Simo Heleniuksen retrospektiivinen näyttely WAMissa 2018. Sisäpihalla nähtiin teos Osa luontoa (2014). Kuva: Ville Mäkilä / Turun kaupunginmuseo.

Osana Turun kaupunkikuvaa ja kokoelmaa

ahkerat-lukutoukat-johanna-seppa

Turun kaupungin taidekokoelmaan Helenius jätti vahvan jäljen. Paristakymmenestä teoksesta tutuimpia lienevät julkiset veistokset Ahkerat lukutoukat (1975) ja Kissa-Kallu (1989). WAMin tiloissa Heleniuksen taidetta on nähty usein – alkaen aina vuoden 1969 debyyttinäyttelystä, jonka hän piti yhdessä opiskelutoverinsa Leo Jokisen kanssa. Huipentumana oli kesällä 2018 järjestetty retrospektiivi, jonka yhteydessä ilmestyi myös taiteilijan elämää ja uraa käsittelevä julkaisu.

Kuvassa Ahkerat lukutoukat -teosta asetetaan paikoilleen Itäiselle Pitkäkadulle kunnostuksen jälkeen keväällä 2020. Kuva: Merja Pitkänen / WAM.

Ripustamisen taitaja

Taiteensa ohella Simo Helenius muistetaan yhtenä museomme alkuvuosien pitkäaikaisimmista vahtimestareista. Työssään hän suunnitteli ja ripusti näyttelyitä etsien visuaalista rytmiä omaksumansa ranskalaisen ripustustyylin opeilla. Legendaarisia ovat jutut hänen sormivoimistaan sekä luovaa ongelmanratkaisukykyä osoittaneista työtavoistaan. Hän oli myös museomme ensimmäisiä pedagogeja, jonka opastamana ryhmä toisensa jälkeen tutustui Wäinö Aaltosen taiteen saloihin.

Museon nykyinen henkilökunta muistaa Simon ennen kaikkea lämpimänä ihmisenä, joka kohtasi kaikki tasavertaisina ja jolla oli museossa käydessään aina aikaa jäädä vaihtamaan kuulumisia – pilke silmäkulmassa, kuinkas muuten. Vaikka pilke on nyt sammunut, jäävät taide, tarinat ja muistot elämään.

1 Simo Heleniuksen toteamus retrospektiivisen näyttelynsä alla keväällä 2018.