Ihan mahtava vuosi - todella

Jacob Hashimoto -näyttelystä muodostui museon historian suosituin näyttely

Nykyiset kaltaiseni viisikymppiset kavahtavat ajatusta pönötyksestä ja puunauksesta. Me haluamme pitää hauskaa, chillailla ja fiilistellä. Haluamme myös keskustella, osallistua ja pohtia. Olla jotain mieltä.

WAMin vinkkuraviivainen 50-vuotisjuhlavuosi on ollut muutakin kuin ennätysten rikkomista, vaikka kaikkien aikojen kävijämäärän saavuttaminen onkin noussut uutisotsikoihin. Mutta senhän me jo tiesimme – tai ainakin tunsimme sisällämme, että näinhän tulee käymään kunhan vain saamme ja voimme tehdä jotain, mistä olemme haaveilleet ja mitä asiakkaamme ovat toivoneet: Suunnitella näyttelyt ja laatia niihin oheisohjelmiston, jossa viihdymme. Tarkastella taidetta, joka kutittelee ajatuksiamme.  Kokea ilon kyyneleitä, onnen sykettä ja riemun hikeä.  Virittää ilmoille ajatuksia, tuntea kuuluvansa osaksi ja osalliseksi jotain suurta tai jotain marginaalista.

Kun lähdimme muutama vuosi sitten kokoamaan WAMin 50-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoa, nousi tietenkin esille Suomi100-juhlavuoden teema Yhdessä ja sen tavoitteet syventää ymmärrystä itsenäisyyden ajasta, tarkastella nykyhetkeä sekä etsiä ja luoda uutta.

Juhlavuosi aloitettiin kullan kimalluksessa, veistotaiteen ytimessä. Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata -näyttelyssä pureuduttiin Aaltosen tuotantoon kontekstoiden se Suomen historiaan ja itsenäisyyden aikoihin. Samaan aikaan Studio-tilassa oli esillä Touko Laaksosen – Tom of Finlandin piirustuksia, kirjeitä ja valokuvia. Näyttely ”Musiikista ja miehistä” toi Aaltosen rinnalle toisenlaisen kokemuskertomuksen itsenäisyyden ajasta. Wäinö ja Touko henkilökohtaistettuina toivat taiteen iholle. Historia ei ole vain kerrottuja tarinoita, se on ihmisyyttä ja jatkumoa nykyhetkeen.

Kesän Jacob Hashimoto -näyttelystä muodostui museon historian suosituin näyttely. Näyttelyajatuksen itu eli muutaman vuoden haavekuvana ja toiveena. Unelmasta tuli vihdoin totta. Oma asiantuntemuksemme ja mahtavaakin mahtavimmat näyttelysalit vakuuttivat taiteilijan. Näyttelyssä museon tilat (ja henkilökunta) haastettiin suurilla installaatioilla. Katsojasta tuli osa teosta, osa kokonaisuutta. Museokokemuksesta tuli immersiivinen syväsukellus tilaan, pilviin, avaruuteen – tai omiin haaveisiin. Näyttely toi nautintoa nykyhetkeen, antoi aikaa viipyillä, kokea ja ihmetellä.

Kehonkuva päätti WAMin juhlavuoden näyttelyllä, jossa katsetta käännetiin hiukan itseenpäin, mutta samalla eteenpäin pohtien nykyajan ilmiöitä ja tulevaisuuden visioita. Ihmisen ja yksilön identiteetti on jatkuvassa muutoksessa. Olemme olemassa maailmassa kehollisesti ja ajatuksellisesti – yhteydessä toisiin ihmisiin sekä fyysisiin ja virtuaalisiin olosuhteisiin ja rakenteisiin. Näyttelyssä omasta kehollisesta kokemuksestamme tuli toiminnallista taiteen kohtaamista.

Entäs sitten ne kaikki juhlavuoden tapahtumat: kakkukahvit, juhlat, bileet, esitykset, työpajat ja kohtaamiset museossa. Itselleni jäi erityisesti mieleen liikutuksen tunne Sarastuksia -tanssiesityksen nuorten taiteilijoiden tulkitessa kehollisesti veistoksia. Ateljeejuhlista tallensin muistoksi kuvan itsestäni frakissa ja silinterissä. Hashimoton näyttelyn perjantainen pötköttely säkkituolilla taidetta hengittäen loi täydellisen mindfulnessin. WAMbience festivaalissa vietin nautinnollisen iltayön tanssien konemusiikin ja videoprojisointien keskellä. Present -tanssiteoksen seuraaminen herätti liikemuististani jotain jo kadonneeksi luultua.

Vuosi oli täynnä omia elämyksiä, kylmiä väreitä ja lämpimiä tunteita.  Se oli pullollaan suupielet korviin asti ulottuvaa hymyä muiden kokemuksiin eläytymisestä. Ennen kaikkea juhlavuosi oli suunnatonta ylpeyttä omasta museoväestä, heidän osaamisestaan, innostaan ja sitoutumisestaan.

WAMin juhlavuonna toteutettiin omia ja asiakkaiden toiveita – luotiin museo, jossa viihdytään ja viipyillään. Museo, jolta odotetaan yllätyksiä ja samalla tuttua kotoisuutta. Näihin juhliin osallistui 93.000 vierasta.

Sydämellinen kiitos teille kaikille, nähdään tänä vuonna uudelleen!

Blogisti WAMin näyttelytiloissa

Tietoa kirjoittajasta

Satu
Pajarre
Intendentti
Turun museokeskus
Kaupunginosa/alue: