Romun kauneus

Taustalla vaikutti myös Pulliselle tärkeä ajatus yksilön ympäristövastuusta

Wäinö Aaltosen museo järjesti vuonna 2006 Laila Pullisen laajan retrospektiivisen näyttelyn Atti d´amore, jossa oli esillä kierrätysmateriaalista koostettu Kvartetto kattohuovalle ja hellaraudoille (1964). Taiteilija lahjoitti tämän 1960-luvun tuotantoonsa keskeisesti kuuluvan teoksen Turun kaupungin taidekokoelmaan näyttelyä seuraavana vuonna.

Suomessa ei 1950–60 -luvun vaihteessa tiedetty Euroopan kuvanveiston uusista virtauksista paljoakaan. Laila Pullinen suuntasi heti Suomen Taideakatemian koulusta valmistumisensa jälkeen, vuonna 1956, Italiaan. Hän perehtyi laajalti maan taiteeseen, historiaan ja kieleen, opiskeli kuvanveistoa Milanossa ja Roomassa. Aikakauden uusista ilmiöistä merkittävin oli Arte Poveraksi kutsuttu taidesuuntaus, joka haastoi kaupallista taidekenttää tuomalla arkiset ”epä-materiaalit” taiteeseen.

Nuorta kuvanveistäjää puhutteli hylkymateriaalin estetiikka, mutta materiaalin edullinen kilohinta oli myös tapa välttää kalliit valutyöt ja arvometallit. Taustalla vaikutti myös Pulliselle tärkeä ajatus yksilön ympäristövastuusta, joka ilmeni edelleen hänen maareliefeissään kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Kvarteton teososien nimet, Diagonaali: sininen, Vanha ruostunut rakkaus, Pellit auki, Silli ja leipä, eivät viittaa nostalgiseen tarinaan vaan teos on tulkittavissa yhteiskunnalliseksi kannanotoksi. Paloiksi viilletyn kattohuovan karhea, musta pinta saa jännitettä hopeansävyisestä kääntöpuolesta, pikiroiskeista ja ruosteisesta metallista.

Tietoa kirjoittajasta

Marjo
Aurekoski-Turjas
Tutkija
Turun museokeskus
Asiasanat: