Joogasta voimaa muusikon työhön

Herätyskellon soidessa aamuvarhaisella yöuni jää vähäiseksi. Eilisillan pitkän ja onnistuneen konsertin jälkeen oli mahdotonta päästä ajoissa unten maille, kun viikon harjoitusperiodin aikana tutuksi tullut konserttiohjelma soi korvissa vielä muutaman tunnin kotiin päästyänikin.

Saatettuani keskimmäisen lapseni kouluun lampsin takaisin Konserttitalolle ja rullaan auki joogamattoni pimeässä yleisöaulassa. Aloitan astanga-joogasarjan. Kehossa tuntuu kireyttä ja toispuolisuutta, päänsärky jomottaa takaraivossa ja hengitys on pinnallista. Reilun puolentoistatunnin harjoituksen jälkeen mieli vihdoin rauhoittuu, päänsärky unohtuu ja keho tuntuu taas omalta.

Pötkötellessäni rentoutuneena matollani lämpiöön saapuu yksi kerrallaan muusikkokollegoja omat mattonsa kainalossaan. Keskustelu rönsyilee edellisen illan konsertin kohokohdista pieniin epäonnistumisiin ja sattumuksiin. Puheensorina vaihtuu pian keskittyneeksi hengitysäänten matoksi, kun aloitamme yhteisen jo tavaksi muodostuneen perjantaiaamuisen ohjatun joogaharjoituksen. Sarjan edetessä muistuttelen työkavereitani katseenkohdistamisesta, syvästä hengityksestä ja lihaslukoista, kun etenemme keskittyneesti asanasta toiseen.

Joogaharjoituksen jälkeen mieli rauhoittuu.

Keho kuuntelee soitinta

Monien vuosien ja vuosikymmenten päivittäinen instrumentin harjoittelu ja ammatillinen työ tuntuu ja näkyy soittajan kehossa. Kunkin soittimen staattinen ja toispuoleinen soittoasento on ikään kuin pakottanut soittajan kasvamaan soittimen ehdoilla. Useimmiten lavamme liian pieni koko soittajistoon nähden luo ahtautta ja lisää soittotilanteessa staattisuutta, ja varsinkin konserttitilanteessa ergonomia unohtuu, kun keskittyminen kohdistuu ainoastaan soivaan lopputulokseen.

Konserttiin huipentuneen viikon harjoittelun jälkeen olo on usein kuin suurenkin urheilutapahtuman jäljiltä kolotuksineen ja lihassärkyineen. Uusintakonsertti heti seuraavana iltana voi joskus tuntua fyysisesti ja psyykkisesti raskaalta. Nopea palautuminen vaatii kultakin muusikolta omat tutut vuosien varrella opitut rutiininsa. Lepo ja liikunta hyvässä suhteessa sekä positiivinen ja hyväksyvä yhteishenki kollegoiden kesken on ratkaisevan tärkeää, jotta työpaikalle tuleminen tuntuu mielekkäältä ja motivoituneelta. Olen ylpeä ja iloinen joogaporukkamme tsemppihengestä. Kukin tulee matolle tekemään sen mihin juuri tänään pystyy ja minkä tuntee tarvitsevansa.

Puolitoistatuntisen hikoilun, venymisen, vahvistamisen ja keskittymisen jälkeen käymme selinmakuulle loppurentoutukseen. Muistutan kollegoitani kiittämään itseään ja koko porukkaa sinnikkyydestä ja ahkeruudesta sekä yhteisen hengen luomisesta. Edellisen illan konsertti on nollattu ja olemme valmiit ja vastaanottavaiset uuden työpäivän haasteisiin.

Jooga auttaa palautumaan fyysisestä soittotyöstä.

Lounaan syötyäni tapaan konservatoriolla ryhmän nuoria musiikinopiskelijoita. Kerron heille omasta työstäni orkesterimuusikkona ja kakkosviuluryhmän äänenjohtajana. Soitamme yhdessä Haydnin sinfoniaa, jonka harjoituksia ja konserttia he tulevat parin viikon päästä seuraamaan Konserttitalolle työelämään tutustumisjaksonsa merkeissä.

Konservatoriolta kiiruhdan kotiin ruokaa laittamaan ja lapsiani tapaamaan. Ehdin vielä lepäämään hetken ennen illan uusintakonserttia. Lähteminen kotoa takaisin työmaalle ja iltapuvun pukeminen tuntuu usein ennen uusintakonserttia rankalta, mutta pukuhuoneessa vallitseva iloinen tunnelma ja puheensorina saa väsymyksen unohtumaan. Konsertti onnistuu taas upeasti – tunnen ylpeyttä ja iloa kuullessani kollegoideni upeita sooloja ja oman ryhmäni onnistunutta yhteissoittoa. Koko orkesterin ja kapellimestarin yhdessä luoma ilmapiiri huipentuu yleisön aplodeihin.

Konsertin jälkeen käyn kiittämässä viikon vierailevaa kapellimestaria kuluneesta työviikosta ja istahdamme työkavereiden kanssa hetken konserttimestareiden huoneessa pohtimassa tulevia viikkoja.