Hiihtoloman viettoa 1950-luvun tyyliin

Hiihtolomalta sielullisesti ja ruumiillisesti virkistäytyneenä ja vahvistuneen takaisin koulutyöhön

Kuralan Kylämäessä vietetään helmikuussa kahtena arkipäivänä hiihtolomaa 1950-luvun tyyliin. Tiedätkö milloin ja miksi on alettu viettää hiihtolomaa? Viime sotien välisenä aikana kannettiin huolta lasten ja nuorten fyysisestä kunnosta. Joidenkin mielestä kasvava nuoriso, varsinkin kaupungeissa, vietti talvisin liikaa aikaa sisätiloissa ja koululuokissa nuutuen ja veltostuen sekä henkisesti että ruumiillisesti. Voimistelunopettajat ehdottivat jo 1920-luvulla koululaisille viikon pituista taukoa koulutyöhön, jotta lapset jaksaisivat käydä koulua koko kevään. Tuolloin koulua käytiin myös lauantaisin.

1930-luvulla urheiluvaikuttaja Lauri ”Tahko” Pihkala ryhtyi ajamaan asiaa toden teolla. Hiihto oli tuolloin suosituin koulujen talviliikuntalaji. Kantavana ajatuksena oli, että ulkoiluun keskittyvällä lomalla ja varsinkin hiihtäessään lapset saisivat raitista ilmaa ja kestävyyttä palatakseen taas loman jälkeen koulutyöhön sekä sielullisesti että ruumiillisesti virkistyneinä ja vahvistuneina. Lopulta vuonna 1933 Kouluhallitus hyväksyi hiihtoloman. 1950-luvulla viikon pituista hiihtolomaa kutsuttiin myös urheilulomaksi. Hiihtokelit olivat usein kehnohkot pääsiäisen aikaan, minkä vuoksi ajankohdaksi valittiin aika ennen pääsiäistä.

Maalais- ja kaupunkilaisserkkujen kohtaaminen hiihtolomalla
Varsinkin maaseudulla lapset tekivät sekä koulun ohessa että lomillaan myös maatilan ruumiillisia töitä. Lapset auttoivat kotiväkeään muun muassa navettatöissä kuten lannan navetasta siirrossa ja karjalle heinän viennissä tai auttoivat halkojen hakkuussa. Talvella töitä oli vähemmän ja hiihtämään tai mäkeä laskemaan saatettiin karata helpommin.

Koululaisten vanhemmilla ei välttämättä ollut 1950-luvulla lasten hiihtoloman aikaan vapaata omista töistään. Siksi koulujen sulkeuduttua viikoksi avasivat lukemattomat maalaiskodit ovensa kaupunkilaislapsille ja -nuorisolle. Helmikuun Kotiliedessä (1955) kaupunkilaisvanhemmat ohjeistivat maalle hiihtolomalle matkustavia lapsiaan sopeutumaan siellä vallitsevaan rauhallisempaan elämäntahtiin: Maalla alkaa päivä jo varhain aamulla, eikä ole soveliasta nukkua pidempään kuin muut tai viettää kyläpaikassa aikaa vain lukien romaania ja odottaen passuutusta. Illalla päivä hiljenee yön lepoon usein jo ennen iltauutisia. Hiihtoretkien lisäksi metsätöihinkin saisi lähteä mukaan.

Halkohommissa.

Maalais- ja kaupunkilaisserkkujen kohtaamisen ja yhteen kerääntymisen koettiin olevan erityisen tärkeää ja ilahduttavaa varsinkin maalla asuville suvun vanhuksille.

Hiihtiksissä hiihtämään
Kuralan Kylämäkeen saapunee taas hiihtolomapäiville vieraita sekä kaupungista että maalta. Iso-Kohmon emäntä ja muu kylänväki ovat varanneet ulkoliikunnan lisäksi vieraille puuhaa myös sisätiloissa, mikäli ilmojen herra on oikutteleva.

Saapuessasi vierailulle Kylämäkeen, saatat törmätä emäntään housut jalassa, mikä ei ollut lainkaan tavallista 1950-luvulla. Naisten ei ollut oikein soveliasta käyttää vielä tuolloin pitkiä housuja. Hiihtohousut eli hiihtarit muodostivat tässä piristävän poikkeuksen. Hameessa hiihtäminen oli 50-luvulla jo vanhanaikaista, eikä hame päällä voinut edes hiihtää kunnolla murtomaahiihtoa. Paremman ruumiinkunnon sai, kun uskaltautui kohti uusia elämyksiä kuten Emännän tietokirja (1951) valisti: ”Hiihto on ruumiinliikunnan kannalta verraton, varsinkin jos hiihtäjä harjoittelee mäkien laskua ja nousua. Pelkkä tasamaahiihto vahvistaa kyllä sydäntä, keuhkoja ja lihaksia, mutta siitä puuttuu se suuri viehätys, jota mäen laskija tuntee todetessaan hallitsevansa suksensa. Suksien hallinta on itsessään mitä suurinta lihasten hallintaa, se on pitkälle kehitettyä, rohkeuden ja päättäväisyyden kasvattamaa herkkää hermojen hallintaa.”

Anttilan postimyyntikuvastosta sai hiihtovermeitä joka lähtöön. (Ostajan opas, Anttilan asiakaslehti, helmikuu 1959.)

Kylämäen emäntä odottaakin jo hiihtoviikkoa ja pientä vapaahetkeään suurella jännityksellä, koska hän on elämänsä ensimmäistä kertaa päätynyt pitkään harkittuaan ostamaan uudet hiihtohousut, ei kaupasta tai ompelijalta, vaan postimyyntikuvastosta! Anttilan postimyyntikuvaston tuotteisiin suhtauduttiin vielä tuolloin mitä suurimmalla varauksella. Voiko niin huokealla hinnalla ja vaatteita sovittamatta saada käypää ja hyvää? Toivottavasti postilähetys saapuu siis turvallisesti perille ja on reklaamissa luvattua

Tervetuloa viettämään hiihtolomaviikkoa Kuralan Kylämäkeen! Hiihtolomaviikolla tehdään talvisia askarteluja, nautitaan ulkoilusta ja paistetaan nuotiolla omia eväsmakkaroita, ja Iso-Kohmon talossa pääsee seuraamaan maalaiskodin arkiaskareita.

Katso koko ohjelma tästä.

Tietoa kirjoittajasta

Katja
Pohtola
tutkija
Turun museokeskus
Asiasanat: